perjantai 26. joulukuuta 2008

suklaarasioita kattoon asti

Joulu oli kivakivakiva.
Sukulaisten kanssa on tullut oltua aatosta
tähän päivään ja nyt näyttää siltä,
että jouluvierailut on tältä vuodelta ohi.
Vatsa on ainakin ihan täynnä, vaikken ole muka
syönyt läheskään niin paljon kuin viime jouluna.
Pipareita on mennyt kurkusta alas ihan hirmuisesti
ja suklaatakin pari rasiaa.

Lahjojakin sain.
Olin ilmeisesti ollut ihan kiltti lapsi, sillä sain
lahjakortin Carlingsiin, rahaa,
paidan,
muumimukin, kuulokkeet, uuden iPodin,
Amorphiksen levyn, kännykkäkorun, suihkugeeliä ja jotain
muita kylpyjuttuja, lakua
ja
varmaan metrin korkuisen vuoren suklaarasioita
ja muita nameja.




















Setäni vaihtoi eilen mun kitaraan kielet
ja olen eilisillasta asti soitellut
innokkaammin kuin varmaan koskaan ikinä.
Vanhat kielet oli jo niin hurjat ettei koko
soitin oikein halunnut enää edes soida.
Ainakaan niin nätisti.

Saa nähdä, jos nyt vaikka saisi vähän uutta
intoa biisien tekemiseen ja saisin ton demokin
valmiiksi kesäksi.




















Maanantaina lähden kuluttamaan joululahjarahoja ja lahjakorttia kaverin kanssa alennusmyynteihin.
Tarttisin ainaskin uudet housut
ja mekon ja miljoona villapaitaa,
kengät ja vihreän pipon,
joka mun piti saada kaverilta joululahjaksi.
















Tälle tukallekin tahtoisin tehdä jotain.
Pituutta tahtoisin ihan hittona lisää,
muttei sitä nyt ilmastakaan voi taikoa
ja pidennykset maksaa noin viisimiljoonaa.
Juurikasvu menee iloisesti jo ehkä viidennellä sentillä,
mutta vannon, ettei hiukset siltikään ole kasvaneet yhtään.

Oranssia tahtoisin kokeilla,
koska kaikilla parhailla tytöillä on oranssit
tai punaiset hiukset!
(Peppi Pitkätossulla
ja Pikku Myyllä.)

Ehkä joskus voisin uskaltaa.

maanantai 22. joulukuuta 2008

mikäs joulu se tämmöinen on?



Sieltä se joulu meinaa tulla jo ylihuomenna, eikä lumesta ole tietoakaan. Sataisi nyt edes räntää, kun se olisi
ainakin melkein lunta.

Eilen otettiin joulukuusi sisään parvekkeelta
ja se toi jo vähän enemmän
jouluista tunnelmaa kotiin
koristeineen.
Muutaman piparinkin päätin kuuseen pistää, tosin niitä
leipoessani minulla ei ehtinyt käydä mielessäkään, että niihin pitäisi tehdä jonkinsortin reiät, jos ne kuuseen meinaa ripustaa,
joten päädyin rei'ittelemään piparei
ta neulalla.
Enkä muuten rikkonut yhtäkään!

Pipareiden leipomisen ja kuusen koristelemisen lisäksi
käytiin vielä eilen äidin kanssa vuokraamassa kolme leffaa.
Päädyttiin valitsemaan The Prestige, Naisia hermoromahduksen partaalla (suosittelen. pus.) ja Viiru ja Pesonen joulupuuhissa,
(joka jaksoi ihastuttaa vielä näin vähän vanhempanakin, kuin ala-
asteikäisenä.)

Tänään heräilin joskus yhdeksän jälkeen, enkä koe vieläkään
olevani täysin hereillä.
Hohhoijaaaaaaa.
Päiväunet ottaisin jos osaisin, mutta en osaa nukahtaa
keskellä päivää vaikka kuinka väsyttäisi. Poikkeustapauksiakin tietysti on, kuten kolmenkymmenenkahdeksan asteen kuume, mutta
sitä ei lasketa. Minulle ei v
ain ole suotu nukkumisen lahjaa.

Tänä aamuna olen kuitenkin ehtinyt innostua ja mm. virkkaamiksesta!
Tai virkkauksesta. En tiedä kumpi on kieliopillisesti oikein.
Jonkinlaisia kukkia ajattelin yrittää äidin opastuksella tehdä.

















Jouluaatoksi lähden äidin kanssa mummolaan, Espooseen.
Espoo oli mulle pienempänä unelma-asuinpaikka number one,
koska siellä oli enemmän puita kuin Helsingissä ja siellä
saattoi nähdä jopa oravan!
Nykysin olen oppinut viihtymään ainakin vähän täällä Helsingissä,
mutta kuten minusta tässä kerran todettiin,
todellisuudessa taidan haaveilla pelloilla juoksemisesta.
Taitaapi olla totta.
















tiistai 9. joulukuuta 2008

nauraisin kirjoille, jotka kuuluu osata ulkoa


Koulu alkoi tänään kahdeksalta ja kolmas tunti oli hypäri. Menin kaverin kanssa meille ja katsottiin Muumeja, syötiin appelsiini puoliksi ja leikittiin kameralla.
Sitten suunnattiin taas kouluun matikan pariin ja jippiiii.
Kotiin pääsin neljältä.

Onneksi tämä oli ihan poikkeusjuttu vaikka olihan
tuo hypäri aika nam nam.

Fysiikan koe meni suitsait penkin alle,
mikä ei ole ihan tapaistani, vaikka matemaattisissa
aineissa en taidakaan olla mitä taitavin.
Harmittaa.
Saattaa tulla kutonen.

Miten tässä muuten alkaa tuntua siltä, että kaikki kaverit seurustelee nykyään? Iiii inhottavaa.

Nyt voisin käydä hakemassa valkosuklaata keittiöstä.

Omnomnom ruokaa.

kuvassa :
tunika: gina tricot











maanantai 8. joulukuuta 2008

boys don't cry


Koulu loppui yhdeltä ja olen nähtävästi
säätänyt tässä melkein tunnin jotain ihmeellistä.
Soittoläksytkin pitäisi soittaa
ja lukea fyssan kokeeseen.

Olisi voinut olla fiksua ottaa fyssan kirja
kotiin viikonlopuksi, mutta tottakai
minun piti unohtaa se kouluun.
Noh, ei voi mitään. Illalla saankin päntätä
monen päivän edestä. Saa nähdä meneekö mikään
päähän. Veikkaan, että ei mene.

Huomenna mulla on koulua kahdeksasta neljään.
Poikkeuksellisesti.
Inhaa.
















vetskarimekko: H&M