maanantai 16. maaliskuuta 2009

tatuointikateus

Nukuin viime yönä semmoiset viisi tuntia ja tänään olen ollut koulussa, käynyt postissa lähettämässä paketin, raahannut kirjastoon selkä väärässä kirjoja, käynyt soittotunnilla ja tehnyt ussan kirjoitelman melkein valmiiksi.
Voitte arvata mikä fiilis.

Huomenna koulu loppuu poikkeuksellisesti tuntia aikaisemmin kuin normaalisti
ja koko iltapäivän meinasin hengata ihan keskenäni kotona ja syödä salaattia.
Enkä sitten muuta kiitos.

Piirsin käteen has
suja kuvioita ja kaikki luuli tänään, että olen ottanut viikonlopun aikana tatuoinnin. Hih. Hassuja.











































Ihan hullua hullua hullua, voisin ehkä ottaa tauoinnin.(Nimimerkillä entinen tatuointivastainen) Joskus. E h k ä. Jos keksisin jotain kivaa ja itselle tärkeää. Jonkun kuvan jolla on merkitys.
Haluaisin tatuoida sen ehkä ranteeseeni, mutta siinä se olisi kokoajan näkyvillä.
Kyllästyisin kuitenkin.
Tuskin kuitenkaan koskaan otan mitään, mutta on näillä ajatuksilla ihan kiva leikkiä.

Voi olla, että sen tatuoinnin ihastelu loppuisi kuitenkin aika lyhyeen. Onneksi mulla ei ole siihen ikää eikä rahaa.

Vuosi sitten katselin kateellisena netissä lävistyksiä. Nyt kiitän mitä tahansa siitä, etten mennyt ottamaan mitään.
Niskan aion ehkä joskus lävistää, mutta sitä pitää vielä miettiä. Se on aika persoonallinen ja kaunis ja sen saa tarvittaessa piiloonkin.
Mutta mitäs sitten, kun kampaan sen vahingossa irti?


Mitä mieltä te olette? Ottaisitteko tatuoinnin tai lävistyksen? Millaisen ja mihin? Vai onko teillä jo semmoinen?

3 kommenttia:

Anni kirjoitti...

En ole ajatellut hankkia mitään tatuointeja, lävistyksiä tai mitään. Se ei taida olla ihan mun juttu. Ehkä mä vielä joskus innostun. Mutta jos sä haluisit, niin kannattaa siis oikeesti miettii kunnolla, ettei tee mitään hätiköityä päätöstä.

Minkä ikäinen muuten olet? :)
Kirjoitat tosi mukavasti.

Mimmi Magia kirjoitti...

tatuoinnit ja lävistykset on tosi kiinnostavia, harmi vaan että ne on niin yleisiä ja näkee paljon sellaisia jotka eivät sovi kantajalleen.
Itelläni on smiley, otin sen kohta 2 vuotta sitten, silloin se ei ollu yhtä yleinen ku nyt, kauhistelen ja ihastelen usein ihmisiä joilla on smiley. Joillekkin sopii paemmin ku mulle, joillaki se on vaan niiin väärin.
Vähä aikaa, tai hekä vähä pidemmän aikaa on tehny mieli ottaa pois, mutta oon saanu monta kommenttia että en olisi minä ilman smileya, nii se on jääny.

Lävistyksen tai tatuoinnin pitää mun mielestä kertoa jotain kantajasta, sillä pitää olla joku merkitys.
Aikoinaan ku aattelin smileya ei mulla ollu mitää taka-ajatuksia. Juuri ennen ku otin aattelin et se on jotenki semmonen viaton ja sillee piilossa, mutta tulee helposti esiin, vähä niiku mä, ja nyt tästä on kehittyny osa mua:-)

Ota vaa joku lävistys tai tatuointi, lävistyksenhän saa helposti pois, tatuoinnin ei nii helposti, nii sitä pitää ajatella enemmän.
Mut tatuoinnit on kyllä kiinnostavempia, ne kertoo enemmän ja niitä on oikeesti pitäny ajatella!:-)

hui kauhee selitys:-D

Arrie kirjoitti...

Anni: kiitos kovasti! 15 olen, -93 siis. :>

meppen: joo, tatuoinnit on tosiaan omalla tavallaan paljon kiinnosatavampia. toivottavasti joskus suunnittelisin jonkun hirmu hienon kuvan, johon ihastuisin niin kovasti, että jaksaisin katsella sitä ihollani loppuelämäni. :----)
joku tekstikin olisi kyllä tosi jännä.