perjantai 17. huhtikuuta 2009

All I need is somewhere I feel the grass beneath my feet

Mun piti kirjoittaa jo toissapäivänä ja eilenkin meinasin, mutta taas kävi näin. Nyt en millään jaksa kävellä olohuoneeseen ja hakea kameraa ja piuhaa ja painaa nappulaa ja siirtää uusimmat kuvat koneelle, koska matkaa on ainakin viisi metriä ja olen väsynyt väsynyt väsynyt (tai laiska) ! Enkä ole yhtään luovalla tuulella muutenkaan, joten varautukaa kahdessa ja puolessa sekunnissa muokattuihin ja v a n h o i h i n kuviin joiden laatu on noin miinus viissataakaks.

Keskiviikkoinen Tallinnan matka äidin ja mummon kanssa sujui mielettömän kivasti! Yleensä Tallinnan risteilyt on sitä samaa vammailua: ensin ihastelen laivalla liian kalliita hajuvesiä ja maissa jalat vammaa ja tylsistyttää-ää-ää.
Mutta tää olikin jotain ihan muuta! Itseasiassa ennen kuin pääsen liikaa innostumaan, voisin lopettaa kertomisen ja säästää kivoimmat jutut seuraavaan postaukseen, kun maltan sitten laittaa tänne niitä kuviakin.




















Muistinpa, etten ole tainnut vielä esitellä teille tätä viidentoista euron JC:n hametta! Ostin sen jo varmaan kaksi kuukautta sitten ja mulla on ollut nämä kuvatkin valmiina koneella varmaan ostopäivästä asti. Hups. Tykkään kovasti tuon hameen väreistä ja mielessäni keksin jo tsiljoonamiljardia eri asukokonaisuutta, mihin se sopisi, mutta kertaakaan en ole vielä koko hametta ihmisten ilmoilla käyttänyt.
Saattaa johtua siitä, että hameet on mulle aina vähän hankala juttu. Oon enempi niitä mekkoihmisiä, ehdottomasti!






















Farkkuja ei olekaan noiden farkkulegginssien hankinnan jälkeen näkynyt päälläni kertaakaan. En tykkää housuista ja mulla on niissä aina inha ja ahdistava olo, mutta farkkulegginssit onkin ihan toinen juttu. Ja nuo on niin täydellisen kokoisetkin, kerrankin tarpeeksi pienet, ei tarvinnut leikkiä ollenkaan ompelijaa vaan suoraan sain käyttöön. Housujen ostaminen on maailman rasittavinta. Itse olen suhteellisen hankalan kokoinen: pitkät, mutta aika hoikat jalat, ilmeisesti aika kapea vyötärö (vaikken sitä kyllä itse usko) ja lantotakaan mulla ei ole oikein ollenkaan. Tällä vartalolla saakin viettää sovituskopissa aika mukavia aikoja löytääkseen edes jokseenkin hyvänmalliset pöksyt.

















Nämä punaiset Conversetkin on aika uutuus mun kenkävarastossani!
Äiti osti ne ihan yllättäen Stokkalta jonkin aikaa sitten ja ilahduin kovasti, kiiitos!


1 kommenttia:

Fannah kirjoitti...

Converse O.O I love the first picture, the dress seems really cute :)