maanantai 18. elokuuta 2008

Näin avaat ananaspurkin

Tulisi jo syksy
ja vesilätäköt,
sateet, jotka eivät tahdo loppua,
pimeät illat,
jolloin juodaan kuumaa kaakaota,
ja värikkäät lehdet.
Ja inspiraatio!
Sata sivua tekstiä
ja kymmenen uutta biisiä!

Ja uusia mekkoja.
Tummansinisiä ja tummanvioletteja
ja mustia.

Meinasin eilen ostaa kirpparilta vaalenapunaisen ,
söpön mekon.
(en i k i n ä käytä vaaleanpunaista)
Nyt harmittaa.
Se oli niin ihana.
Vääääääh.

Hah.
Pakko vielä kertoa ananaspurkista!
Minä en vieläkään osaa avata säilykepurkkeja.
Siinä oli sellainen juttu, mistä se avataan,
mutta kiskaisin sen vahingossa irti.
Rupesin sitten rei'ittämään purkkia veitsellä
ja siinä samassa sormikin oli verillä
ja tietysti itse purkkikin.
Sitten otin avuksi purkinavaajan. (nerokasta!)
Ei auttanut.

Kahdenkymmenen minuutin päästä purkki oli auki
ja ananakset mehuineen kulhossa. Jes.

Lopuksi kaadoin puolet ananaksista lattialle,
sähköjohtojen päälle.


Picture1771.jpg picture by Arriearrie


3 kommenttia:

wilma kirjoitti...

haa, mut se on niin legendaarista (ainakin meidän äidin mielestä) kun minä joskus avasin ananaspurkin (silloin kun ne piti todella AVATA, ei niissä silloin ollut niitä "juttuja", joista avata purkki - käsititköhän nyt...)

no avasin sellaisen pienen reiän siihen ensin, jotta voin juoda mehut pois. (silloin kun ne vielä juotiin siitä eikä lirutettu viemäriin kuin myrkkyä...) sillä avaajalla avattu reikä oli terävviä sahalaitoja täynnä ja kun imaisin siitä, purkki jotenkin imaisi minun huuleni siitä reiästä sisään ja siinä minä olin - ananaspurkki naamassa, huulet loukussa sahalaitojen takana ja sattui ihan helvetisti.

minä sitten huusin minkä pystyin (lähinnä aiheutin vain epämääräistä meteliä, koska molemmat huulet olivat suljettuna ananaspurkkiin)

minua ei kyllä naurattanut (ei nyt eikä silloin) kun isä nauraen yritti avata purkkia toisesta päästä, jotta saataisiin se irti. muistan kun äiti nauroi pää punaisena siinä vieressä ja minä melkein itkin kun se vain teki kipeää.

saatiin se sitten auki lopulta ja mun huulet oli kauan kipeät. enkä mä vähään aikaan juonut niitä mehuja avatessa. ja vieläkin se juttu tulee meidän äidille mieleen, kun puhutaan ananaspurkeista. ja sitä kerrotaan ja kerrotaan ja nauretaan vaikka se on jo ihan kulunut juttu.

hah. miks tääkin nyt piti tulla kertoon (?) ananaksista kai tuli mieleen.

pöh höh. minä meen jatkaan suursiivousta <:

wilma kirjoitti...

ihme että jaksoit edes lukea läpi mun ed. kommentin :D

HUVA et oot onnellinen. toivottavasti se kestää ja kestää ja kestää ja siitä tulee kesto-onni. oijoi, sitä minäkin haluan!

öitä pöitä <3

Midria kirjoitti...

Säilykepurkit on oikeesti jotain kuolemanloukkuja ne on aivan mahdotonta saada auki ilman että haavoittaa sormensa tai pudottaa purkin sisällön päällensä.